"Kumpi on rankempaa, työnteko vai lastenhoito?"

Näissä päivähoitoon ja kotihoitoon liittyvissä taas ajankohtaisissa keskusteluissa törmää usein samaan kysymykseen. Kotona lastaan hoitavalle äidille tai isälle esitetään kysymys ”No onko se muka niin rankkaa se lastenhoito?” Usein kuuleekin kuinka äidit (ja enenevässä määrin myös kotiin jäävät isät) todistelevat lapsenhoidon olevan ”ihan oikeasti” rankkaa.

Ja niin, lapsien hoitaminen on usein rankkaa, ja joissakin tilanteissa ja perheissä jopa erityisen rankkaa. Mutta lastenhoito on myös välillä ja jopa useasti myös rentoa ja erittäin hauskaa ja nautinnollista. Ja sitä ei pitäisi hävetä. Sillä sen arvo lienee muualla kuin siinä että se on rankkaa.

Sillä, eikös palkkatyö nimittäin sitten ikinä ole hauskaa? Nykypäivänä kuulee harvemmin perusteltavan että  ”työni on arvokasta koska se on rankkaa”. Toki näitäkin töitä on. Toivottavasti ainakaan useimmilla työpaikoilla työ ei jatkuvasti ole tylsää ja äärikuormittavaa vaan välillä myös hauskaa, luovaa ja nautinnollista. Meillä ainakin.

Jos päivät käyvät liian rankoiksi saattaa olla tarpeen miettiä tukitoimia. Niin kotona lapsiaan hoitaville, kuin työelämässä oleville.  Ja ai niin, subjektiivinen päivähoito-oikeus oli ihan hyvä tukitoimenpide.

Konstaterar att det är konstigt att föräldrar som stannar hemma med sina barn så ofta måste motivera sitt beslut med att ”det är tungt”.  (”är det nu så tungt” har man nog hört många fråga). Ja, det är tungt. Men det är också ofta underbart, roligt och kreativt. Precis som lönearbetet. För jag hoppas att det inte är många som endast har det tungt varje dag på jobbet. Om det är så behöver något göras. Vare sig man är hemma eller på jobbet. Jag har det i varja fall ofta roligt på jobbet.