Mammas arbetsresa finns på en teckning

När man är två år och snart ska fylla tre kan det vara svårt att fatta tidsbegrepp som sträcker sig längre än övermorgon. När jag förklarade att jag skulle åka på arbetsresa och komma tillbaka om tre dagar, “nästa lördag”, såg jag frågetecknen i ögonen på lilla N.  Så vi gjorde som vi gjort förr. Förklarade det hela med en teckning. Och jag tror att hon blev lugnare genast när vi ritade. Jag blev det i varje fall..

Både hennes pappa och jag har haft tur. Vi har inte behövt resa så mycket medan vi haft lilla N. I synnerhet inte jag. Men när vi gjort det har vi ritat en teckning där man kan följa mammas eller pappas resa. Vi ritar varje resedag. Dagen börjar med att N vaknar och slutar med att hon somnar. Vi ritar in vem som väcker henne och vem som nattar henne och vem som för och hämtar henne till och från dagvårdaren (Eeva). Den här gången är det det pappa.  Ett flygplan ritas som symbol för avresan. 

Här på "Första sidan" ritade vi två dagar med mamma och tre dagar utan. De sistnämda markerade vi med en röd boll. 
Tähän olemme piirtäneet kaksi päivää äidin kanssa, ja ne kolme päivää jolloin äiti on työmatkalla (punaisella merkityt). Mukana pappa, farmor ja hoitotäti. Moneen kertaan.

Husbilden visat att mamma kommit hem. Men i övrigt är det naturligtvis konstnärens dotter som bestämmer hur det ska bli. Denna gång skulle det ritas en citykanin vid vårt hem också. 

Här är lördagen. Solen skiner och det är åskmoln på himlen. Mamma kommer hem med flygplanet och citykaninen kalasar på gräs utanför vårt hus.  
Tähän piirsimme kotiintulon,. Aurinko paistaa. Taivaalla on ukkospilvi ja citykani syö ruohoa kotitalomme edessä. Äiti halaa pikku N:ää.

Jaiks. Det är första gången jag är borta från min dotter tre nätter och fyra dagar! Hoppas att det är värt det och att kongressen är lyckad och givande. 

Olen lähdössä työmatkalle. Me piirsimme ne päivät jolloin äiti on poissa. Tällä tavoin "ensi lauantai" on konkreettisemmin näkyvillä, vaikka onkin kaukana. Kuvat (ja kuvatekstit) puhuvat puhunevat puolestaan!

"Kumpi on rankempaa, työnteko vai lastenhoito?"

Näissä päivähoitoon ja kotihoitoon liittyvissä taas ajankohtaisissa keskusteluissa törmää usein samaan kysymykseen. Kotona lastaan hoitavalle äidille tai isälle esitetään kysymys ”No onko se muka niin rankkaa se lastenhoito?” Usein kuuleekin kuinka äidit (ja enenevässä määrin myös kotiin jäävät isät) todistelevat lapsenhoidon olevan ”ihan oikeasti” rankkaa.

Ja niin, lapsien hoitaminen on usein rankkaa, ja joissakin tilanteissa ja perheissä jopa erityisen rankkaa. Mutta lastenhoito on myös välillä ja jopa useasti myös rentoa ja erittäin hauskaa ja nautinnollista. Ja sitä ei pitäisi hävetä. Sillä sen arvo lienee muualla kuin siinä että se on rankkaa.

Sillä, eikös palkkatyö nimittäin sitten ikinä ole hauskaa? Nykypäivänä kuulee harvemmin perusteltavan että  ”työni on arvokasta koska se on rankkaa”. Toki näitäkin töitä on. Toivottavasti ainakaan useimmilla työpaikoilla työ ei jatkuvasti ole tylsää ja äärikuormittavaa vaan välillä myös hauskaa, luovaa ja nautinnollista. Meillä ainakin.

Jos päivät käyvät liian rankoiksi saattaa olla tarpeen miettiä tukitoimia. Niin kotona lapsiaan hoitaville, kuin työelämässä oleville.  Ja ai niin, subjektiivinen päivähoito-oikeus oli ihan hyvä tukitoimenpide.

Konstaterar att det är konstigt att föräldrar som stannar hemma med sina barn så ofta måste motivera sitt beslut med att ”det är tungt”.  (”är det nu så tungt” har man nog hört många fråga). Ja, det är tungt. Men det är också ofta underbart, roligt och kreativt. Precis som lönearbetet. För jag hoppas att det inte är många som endast har det tungt varje dag på jobbet. Om det är så behöver något göras. Vare sig man är hemma eller på jobbet. Jag har det i varja fall ofta roligt på jobbet.

Hello Kitty saltpipan

Mamma, vad är det där?

”Det är min saltpipa”

(något som jag köpte nu när jag hade bihåleinflammation och kan inte annat än varmt rekommendera den för alla som lider av problem i luftvägarna, och nej det här är inte en betald reklamJ)

"Kan jag få den?"

”Nej, alla måste använda sin egen, så att man inte får andras, bakterier, utan bara sina egna. Men den finns en elefantpipa för barn.”

”Jag vill ha en Hello Kitty”

(Ja, de flesta saker såsom, kläder, pottor, bestick, tandborstar, tandkräm och annat, finns ju i Hello Kitty –version, så varför inte saltpipor.... Tänk så mycket den katten hinner med!)

”Nä, det finns nog bara en elefanter”.

”Finns det noshörningar, jag tycker om noshörningar”

”Nä men det finns elefant”.

”Jag vill ha en elefant.”

Tyttäreni huomasi uuden suolapiippuni (ei tämä ei ole maksettu mainos, mutta tuo piippu on aivan mahtava hengitystie ongelmista kärsiville). Kysyi sitten onko siitä olemassa Hello Kitty versiota...Ei ole.:)

Perhepäivähoitajat unohdettu keskusteltaessa päivähoito-oikeudesta

Valtiovarainministeriön työryhmä esittää rajauksia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. On puhuttu sekä oikeuden poistamisesta tai sen muuttamisesta sisaruksen syntyessä osa-aikaiseksi, kuten esim. Ruotsissa tapahtuu.  Ottamatta kantaa rajauksen mahdollisiin muihin hyviin ja huonoihin seurauksiin haluan nostaa esille asian, jota ei ainakaan nyt mielestäni ole ollenkaan käsitelty.

Mietin tässä meidän perhepäivähoitajaamme ja mitä tapahtuu hänelle ja hänen kollegoilleen, jos/kun ei enää tueta lapsen subjektiivista hoito-oikeutta sisaruksen syntyessä ja siirrytään tukemaan vaikkapa vain puolipäiväistä hoitoa.

Lapsiahan ei saa lain mukaan pph:lla olla hoidettavana yhtä aikaa neljää enempää. Ja kun yksi tai vaikkapa useampi lapsista saa sisaruksen, niin yhdestä sitten tulisi yht'äkkiä puolipäiväinen, mikä tarkoittaisi melkoista pudostusta pph:n vuosituloihin, jotka eivät nytkään ole häävit (esim. 4x600 euroa josta maksetaan oma eläke ja tietenkin verot. Kuukauden loma on palkatonta..).

PPH on riippuvainen siitä että hänellä on neljä kokopäiväistä lasta. Muuten tulot laskevat todella alhaisiksi. Päiväkodissa tätä ongelmaa ei ole. Hoitajat saavat samaa palkaa riippumatta siitä ovatko lapset kokopäiviäisiä vai puolipäiväisiä.

Tietenkin joku perhe saattaisi pitää lapsensa kokopäiväperhehoidossa vaikka yhteiskunta tukisi vain puolikasta päivää ja maksaisi itse loput, mutta suurelle osalle tämä kävisi liian kalliiksi ja on omiaan lisäämään eri hoitomuotojen jakautumista vanhempien tulotason mukaan.

Lisäksi jos systeemi tekee perhepäivähoitajuuden liian vaikeaksi, niin perhepäivähoitajat katoavat. Ja näin katoaa myös hyvä hoitomuoto.

Samalla efekti naisten töihiin patistamisessa voisi olla päinvastainen (en tässä ota kantaa siihen milloin äidin tulisi palata töihin, vaan totean vain että on puhuttu uudistusten eräänä tavoitteena olevan äidin aikainen töihinpaluu). PPH mielletään usein nimenomaan pienten lasten hoitomuodoksi. Perheenomaiseen hoitoon on pienikin lapsi ehkä helpompi jättää, kun taas päiväkotiin menoa saatetaan lykätä muutaman kuukautta kunnes lapsi esim. kävelee tai puhuu. Jos on olemassa uhka siitä että paikka menee uuden sisaruksen syntyessä alta, niin saattaa olla että odotetaan töihin menoa jotta voidaan laittaa lapsi sellaiseen päiväkotiin johon voi varmasti jäädä samalla hinnalla tai puolipäiväisenä sitten jos/kun sisarus syntyy.

Tilastot myös kertovat, että moni äiti jää äitiyslomalle pätkätöistä. Ja silloin äitiyslomalta käsin pitää hakea töitä. Eli ainakin puolipäiväinen paikka vanhemmalle lapselle lienee tarpeen jos äiti aikoo esim. soitella työpaikkoihin. Soitteleminen onnistuu ehkä kun vauva nukkuu päiväunia mutta jos vanhempi lapsi ei enää nuku päiväunia, niin homma käy haastavaksi. Olisi myös melkoinen mullistus ottaa vauvan syntyessä ( (joka on muutenkin vanhemmalle lapselle suuri mullistus) vanhempi lapsi pois pphlta, jos tämä ei tätä puolipäiväisenä voisi pitää, ja laittaa päiväkotiin puolipäiväiseksi jotta äiti esim. ehtisi hakea töitä. Kaikilla kun ei ole isovanhempia tms. hoitopaikkoja, jotka hoitaisivat. Ulkopuolelta palkattu hoitaja maksaa ja on myös mullistusta uuden vauvan syntyessä.

Yksi ystäväni ilmaan heittämä ratkaisi voisi olla että jos päivähoito-oikeus rajataan tiettyyn tuntimäärään viikossa, niin voisiko sitä soveltaa pph:n kohdalla niin, että hänellä on lapsia hoidossa aina kokonaisia päiviä mutta osan viikosta, ei lyhennettyjä päiviä. Voisi olla syytä kartoittaa onko vanhemilla halua esim. kolmipäiväiiin tai kaksipäiväisiin viikkoihin. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu resusrssit. PPHhan "markkinoi" itseään yksin. Eli jos tilanteet muuttuvat ääripäässä 4x9 kk välein, ja siinä pitäisi palloilla esim. kaksipäiväisten ja kolmipäiväisten välillä, niin tilanne on kyllä PPHn kannalta vaikea, sillä hänen energiansa menee rekrytointiin, ei lasten hoitoon. Eli silloin hänen tulisi saada tukea rekrytointiin. Pitäisi esim. olla jokin sähköinen palvelu, tms..

Summa summarum Kannatan vahvasti Mannerheimin Lastensuojeluliiton vaatimusta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen vaiktusarvioinnista. Toivon että siihen liitettäisiin myös perhepäivähoidon tarkastelu. Oletan toki että perhepäivähoitajat esittävät oman kantansa, tai että sitä heiltä jopa pyydetään.

(Kotikoneellani ei tällä hetkellä ole oikeinkirjoituksen tarkistusta. Se varmaankin näkyy. Pahoitteluni).

Olin ajatellut että aloitan bloggaamisen ehkä joskus. Mutta tulipa sitten esiin asia, josta haluan mielelläni kirjoittaa. Joten tässä sitä sitten mennään: